Mitä tarkoittaa asuminen siirtymäteltassa? Puhuin hiljattain ystävieni kanssa Gazassa, keskellä Israelin armeijan suurinta pakolaiskampanjaa: yli miljoona ihmistä on pakotettu lähtemään Gaza Citystä ja ahtautumaan hauraisiin telttoihin ohuelle merenrannalle. Eräs ystävä kertoi minulle: "Hamza, meistä tuntuu kuin elämme keskiajalla. Ei sähköä, ei kaasua. Kun onnistumme löytämään vähän ruokaa, kamppailu vasta alkaa. Vietämme tuntikausia etsien puuta ruoanlaittoon, vaikka savu saa lapsemme yskimään. Joko syömme jotain saastunutta tai emme syö ollenkaan. Yöllä kuulet pommituksia ja tykistöä istuessasi teltassa ilman seiniä." Toinen ystävä lisäsi: "Yksi asioista, joita kaipaan eniten, on wc. Tiedätkö, mitä tarkoittaa, että monet meistä eivät ole käyttäneet oikeaa wc:tä lähes vuoteen? Kaivamme reikiä hiekkaan tai käytämme kauhoja. Suihkussa käyminen tarkoittaa pullojen täyttämistä vedellä ja yksityisyyden löytämistä liinan takaa. Samaan aikaan hyönteiset, kärpäset ja taudit eivät lopu koskaan. Ja vaikka sairastuisitkin, ei ole apteekkeja, joiden puoleen kääntyä." Teltassa asuminen tarkoittaa luopumista ihmisarvon perusmuodoista. Ei ole yksityisyyttä, ei teltan sisällä, jossa kokonaiset perheet ovat ahtautuneet yhteen, eikä ulkona, jossa teltat on pinottu niin lähelle, että jokainen ääni, jokainen riita, jokainen huuto kuuluu. Lapset kasvavat ilman hiljaisuutta. Pariskunnilla ei ole tilaa. Vanhimmilla ei ole lohtua. Jokainen nurkka tuntuu väliaikaiselta, paljaalta ja lainatulta. Se on elämää, jossa päivittäinen selviytyminen korvaa kaikki muut inhimilliset pyrkimykset. Missä puhtaan veden, turvallisen ruoan, lääkkeiden ja suojan puute murskaa hitaasti sekä ruumiin että hengen. Eniten kaipaat ylellisyyttä, vaan juuri niitä asioita, joita kerran pidit itsestäänselvyyksinä: wc, ovi, seinä, mahdollisuus kokata hengittämättä savua tai mahdollisuus nukkua miettimättä, iskeekö seuraava isku telttaasi. Sitä tarkoittaa asuminen pakolaisteltassa.