Joskus minua pyydetään kirjoittamaan jotain pidempää kuin @x postaus, ja minun on varattava ämpärikaupalla aikaa lukeakseni kaikenlaisia hienoja esseitä, puheita ja kirjoja. Se on kauhea tunne aluksi, kun minulla ei ole aavistustakaan, mitä haluan sanoa, ja sitten jokin napsahtaa, koska palasin unohdettuun puheeseen vuodelta 1987 ja sitten tiedän tarkalleen, mitä ajattelen. Vihaan sen tekemistä. Kirjoittaminen. Se on pelottava labyrintti. Mutta sitten kun kauhea prosessi on ohi, sanon aina: "Minun pitäisi luultavasti tehdä se pian uudelleen."