Minulle on hyvin vaikeaa kirjoittaa tätä postausta... Yli seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen Juanki ja minä olemme päättäneet lopettaa yhteisen aikamme valmentajana ja pelaajana. Kiitos, että olet toteuttanut lapsuuden unelmat. Aloitimme tämän matkan, kun olin vielä lapsi, ja kaiken tämän ajan olet seurannut minua uskomattomalla matkalla, kentällä ja sen ulkopuolella. Ja olen nauttinut jokaisesta askeleesta kanssasi. Onnistuimme pääsemään huipulle, ja minusta tuntuu, että jos urheilupolkumme piti erota, sen piti olla sieltä ylhäältä. Paikasta, jossa aina työskentelemme ja johon pyrimme aina pääsemään. Mieleen tulee niin monta muistoa, että vain yhden valitseminen ei olisi reilua. Olet saanut minut kasvamaan urheilijana, mutta ennen kaikkea ihmisenä. Ja jotain, mitä arvostan todella paljon: olen nauttinut prosessista. Minulle jää se, polku kuljettu yhdessä. Nyt on tulossa muutosten aikoja molemmille, uusia seikkailuja ja uusia projekteja. Mutta olen varma, että kohtaamme heidät oikealla tavalla, antaen parhaamme, kuten olemme aina tehneet. Aina täsmää. Toivotan sinulle kaikkea hyvää sydämeni pohjasta kaikessa, mitä tulee. Minulle jää mielenrauha siitä, ettemme ole jättäneet mitään annettavaa, että olemme tehneet kaiken toiselle saataville. Kiitos kaikesta, Juanki! ❤️