Tuona päivänä 20 vuotta sitten jouduin koulun leirintäfriikkionnettomuuteen. Sellainen, joka teki valtakunnallisia uutisia 2 viikon ajan. Sellainen, joka muutti leirintäalueen turvallisuusriskien arviointisuunnitelmat ikuisesti ja josta tuli jopa tapaustutkimus yliopiston ulkoiluopetuksen opetussuunnitelmissa. Tuolloin en ollut koskaan menettänyt ketään läheistäni - ei isovanhempaa, perheenjäsentä, mitään. Ensimmäiset hautajaiset, joihin osallistuin, olivat luokkatoverille, joka menetti henkensä sinä päivänä. Media pilkkasi meitä 9 tuntia, kun yritimme päästä takaisin kouluun vuorilta. Tähän päivään asti meitä opetettiin omaksumaan elämä täysillä - elämään, nauramaan ja pitämään hauskaa. Kamppailen edelleen joka vuosi muutaman päivän tähän aikaan, mutta muista miksi. 💛