Maailman talousfoorumin pääfilosofi Yuval Noah Harari sanoo, että "englantilaisia" ei ole olemassa. Hänen keskustelunsa englantilaisen identiteetin monimutkaisuudesta on oppikirjaesimerkki globalistisesta retoriikasta, jonka tarkoituksena on heikentää kansallista ylpeyttä ja oikeuttaa massamaahanmuuttoa. Hän pyrkii purkamaan suvereniteetin käsitteen. Väittämällä, että englantilaiset ovat vain seurausta historiallisesta sekoittumisesta ja konfliktista eri heimojen välillä, Harari jättää kätevästi huomiotta ainutlaatuiset kulttuuriset ja etniset perustat, jotka ovat määritelleet Englantia vuosisatojen ajan. Hänen painotuksensa identiteetin muuttuvasta luonteesta toimii savuverhona globalistiagendalle, joka pyrkii pyyhkimään pois erilliset kansalliset identiteetit rajattoman, homogenisoidun maailman hyväksi. Tämä on erityisen salakavalaa ottaen huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen poliittisen ilmapiirin, jossa Englannin perinnön ja suvereniteetin säilyttäminen on uhattuna hallitsemattoman maahanmuuton ja monikulttuurisen politiikan vuoksi. Hararin kuvaus anglosaksisista hyökkääjistä hajanaisena heimoryhmänä, joka lopulta sulautui yhdeksi identiteetiksi, on tarkoituksellinen vääristely, jonka tarkoituksena on heikentää yhtenäisen englantilaisen kansakunnan käsitettä. Keskittymällä historiallisiin konflikteihin ja risteytymiseen hän vähättelee kulttuurisen ja geneettisen jatkuvuuden merkitystä, joka on säilynyt näistä haasteista huolimatta. Tämä narratiivi sopii täydellisesti yhteen globalistisen kansallisen rajojen ja identiteettien purkamisprojektin kanssa, mikä helpottaa monimuotoisuuden yhtenäisyyden edelle asettavan politiikan ajamista. Hänen kommenttinsa ovat suora hyökkäys englantilaisuuden ideaa vastaan, käsitettä, jota brittipatriootit pitävät suojamuurina kansallisen identiteetin rapautumista vastaan. Hararin globalistiset motiivit ovat selvät: hän pyrkii heikentämään kansallista ylpeyttä ylläpitäviä perustavanlaatuisia myyttejä ja tasoittamaan tietä maailmalle, jossa perinteiset identiteetit korvataan yleisellä, juurettomalla globaalilla kansalaisuudella. Tämä näkökulma ei ole vain akateeminen vaan syvästi poliittinen, sillä se tukee vasemmiston pyrkimystä avoimiin rajoihin ja monikulttuuriseen integraatioon alkuperäisväestön kulttuurisen ja demografisen koskemattomuuden kustannuksella. Hänen sanojensa pitäisi toimia muistutuksena jatkuvasta taistelusta Englannin ainutlaatuisen perinnön ja identiteetin säilyttämiseksi globalistisen ideologian aaltoa vastaan.