Vuosina 1927-1947 Harvardissa oli "väsymyslaboratorio". Suurta osaa heidän tutkimuksistaan ei koskaan julkaistu. Mutta tiedämme, että he olivat osallisina: 1. Paljon itsekokeita. 2. Varhaisten menetelmien kehittäminen veren molekyylien tutkimiseksi. 3. Sotilaille toisen maailmansodan aikana annettujen aterioiden jalostaminen. Yksi sen perustajista oli Lawrence J. Henderson, sama henkilö, jonka mukaan Henderson-Hasselbachin yhtälö (jota käytetään pH:n laskemiseen) on nimetty! Laboratoriota kutsuttiin "väsymyslaboratorioksi", koska yksi sen päätehtävistä "oli työskennellä teollisuuden kanssa väsymyksen fysiologian selittämiseksi". Se, että akateeminen laboratorio teki niin tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa työntekijöiden fyysisen tuottavuuden lisäämiseksi, on tietysti hieman epäilyttävää. Laboratorion jäsenet matkustivat ympäri maailmaa tutkien työntekijöitä paikan päällä; todellisilla työpaikoillaan. He tarkkailivat työntekijöitä Boulder Dam, esimerkiksi, ja tutkivat korkealla Andien vuoristossa työskenteleviä ihmisiä nähdäkseen, kuinka hyvin he pärjäsivät vähähappisissa olosuhteissa. Vuosina 1941-1945 laboratorio teki paljon salaista työtä myös Yhdysvaltain armeijalle. Vuonna 1973 julkaistussa laboratoriota käsittelevässä kirjassa lainataan erästä sen tutkijaa: "Olisimme huolimattomia, jos emme huomauttaisi, että vuosina 1941–1945 tutkittiin monia ravitsemusongelmia, joiden tuloksia ei julkaistu avoimessa kirjallisuudessa." Harvardissa laboratoriossa oli jopa "kuuma huone, joka toimi 'keinotekoisena autiomaana', jota voitiin käyttää jopa 115 °F:n lämpötiloissa, ja kylmäkammio, jota voitiin käyttää 40 °F:n ja -40 °F:n lämpötiloissa. Molemmissa oli juoksumatot ja laitteet, joilla mitattiin koehenkilöiden fysiologisia vasteita, mukaan lukien aineenvaihduntaa levossa ja harjoituksen aikana." "Äskettäin suunniteltuja kylmän sään vaatteita testattiin kylmäkammiossa -40 Fahrenheit-asteessa, ja henkilökunta ja sotilaat tekivät ja testasivat haluttuja parannuksia kentällä teltoissa ja makuupusseissa. Sähkölämmitteiset vaatteet suunniteltiin korkealla lentäville miehistöille, ja niitä testattiin sekä laboratoriokammioissa että kenttätesteissä ennen niiden myöntämistä." Yksi asia, josta todella pidän tässä, on tosielämän testauksen painottaminen. Toivoisin, että useammat bioteknikot perustaisivat "simuloituja ympäristöjä" testaamaan vaikkapa sitä, kuinka hyvin ilman saasteiden mittaamiseen suunnitellut mikrobit pärjäisivät todellisessa maailmassa. Monia muita vastaavia esimerkkejä, jotka hyötyisivät tästä! Kuulin ensimmäisen kerran Harvardin väsymyslaboratoriosta Isha Jainilta Arc Institutesta. Tässä on erinomainen, ensikäden kuvaus laboratorion toiminnasta: