Pysähdyitkö edes miettimään sitä mahdollisuutta, että elämässä ei ole niinkään kyse siitä, että asiat onnistuvat oikein, vaan enemmän odottamattomien armon hetkien kuljettamisesta?

Elämäni tähän asti on enemmän epäonnistumista kuin menestystä Ja silti olen rauhassa

Ja sitä paitsi, miksi haluaisit tehdä sen oikein? Mitä hauskaa siinä on?