Miksi projektit jatkavat validaattoripohjaisten siltojen käyttöä eivätkä ole täysin siirtyneet ratkaisupohjaiseen siltaukseen? Ratkaisijapohjainen siltaus vaikuttaa ihanteelliselta ratkaisulta, koska se ei aiheuta systeemistä riskiä token-esitysten kautta. Onko se vain likviditeetti/tasapainotus?