Historian ja yksilöpsykologian tärkein kysymys, "millaista on olla sinä?" hämärtyy, kun minua valtaa käsitys siitä, että paikallisten standardien mukaan täytyy olla hyvä ihminen, sen sijaan miten asiat saadaan toimimaan.

Ensimmäinen askel ymmärryksessä on päästää irti olemisesta minä, herätä oman ympäristöni, moraalini ja sivistykseni transsista. Miten voisin tulla joksikin toiseksi? Miten voin tulla moninaiseksi? Onko olemassa polkua tulla kaikiksi?

Jotkut merkittävimmistä keskusteluista elämässäni ovat olleet murhaajien, sotilaiden, korkeiden poliitikkojen, sufilaisten, ihmisten kanssa, joilla ei ole niitä estoja, jotka pitäisivät muut turvassa ympärilläni, ja 94 % teistä kanssa.

Menneiden aikojen humanistiset tieteet opettivat sielun syvyyttä, väkivaltaa, kunnianhimoa ja intohimoa. Nykyajan humanististen tieteen päärooli näyttää olevan sosiaalistumisen juurruttaminen, joka tekee meistä toisillemme vaarattomia, mutta myös kyvyttömiä ymmärtämään toisiamme.